Final Countdown

10 viimestä päivää, tai no eilen oli, tänään 9 päivää. Aika menee ihan liian nopeesti, miten ihmeessä kerkiän tekee kaikki asiat mitä haluun. Päivät loppuu kesken ja pian on se päivä kon pitää sanoo heipat Folignolle… 

Vielä en haluu ees ajatella sitä… ei pysty. Miten pystyn lähtemään täältä, jättää kaikki kaverit, kaikki paikat josa käyn miltein päivittäin, Italian kielen ja pelon käyttää niitä miun taitoja mitä oon tähä mennessä oppinu? Tällä hetkellä tekisin mitä vaan, puhuisin vaikka pakolla kaikille ihmisille, vaikka en pystykkään kaikkee ilmasemaan mitä haluaisin, ainaka ihan oikein. 
Mie en haluu jättää Italiaa/ Folignoa!  Unhotan vahingossa miun passin, hukkaan sen tai jotain että en pysty menemään lennolle… Onneks on vielä nää muutamat päivät tottua ajatukseen, että kohta sitä ollaan viimestä kertaa (vähään aikaan) Fiumicinon kentällä, karu totuus. 

***

Last 10 days, well it was yesterday, today it's 9 last days. Time pass by too fast, how can I do all the things I need to do in these few days. There's no days enough and soon it's the day when I have to say bye to Foligno… 

I still got some days, I don't want to think about that now… I can't do that, not yet. How can I just leave from here, leave all the dear people here, every places where Im almost every day, the italian language and the fear to speak to people, all the skills I've learned? At the moment I could do anything to stay here longer, I could use my terrible Italian, wouldn't care even I can't say everything, I could try, I could speak my own Italian, I don't care at the moment. 

I really don't want to leave Italy/Foligno! I will forget my passport or I will loose it, so I cannot get on the board… Im happy that I still got some days, I have little time to get used to this situation, soon I will be the last time (for long time) at the Fiumicino airport, the ugly truth.